Aluevalmennusta ja tehotreeniä ─ valmennuksesta eväitä myös elämään

2.11.2018









Aluevalmennuksella etsitään uusia kykyjä Suomen nuorten maajoukkueisiin. Mutta vaikka nuori pelaaja ei tavoittaisikaan huippua, valmennus antaa myös elämänhallintataitoja.

Pientä jännitystä oli ilmassa, kun Etelä-Suomen lentopalloalueen aluevalmentaja Jouni Helenius oli aloittamassa tiistaina 30.10. PuMan järjestämää aluevalmennuksen tiedotustilaisuutta Puistolan peruskoulun auditoriossa yhdessä aluepäällikkö Teemu Niemelän kanssa.

Tilaisuus oli kohdistettu D-junioreille (2006-2007 syntyneille) ja heidän vanhemmilleen ja se oli heille ensikosketus aluevalmennukseen. Paikalla oli nelisenkymmentä kuulijaa. Vastaavia tilaisuuksia oli tätä ennen alueella järjestetty jo viisi ja yksi on vielä edessä.

Aluevalmennus kattaa koko maan ja alueita on yhteensä kuusi. Nuorten katsastus- ja leiritystoiminta on pohjana Lentopalloliiton huipulle tähtäävässä toiminnassa. Aluevalmentajien johdolla 12-13-vuotiaista junioreista etsitään uusia kykyjä Suomen nuorten maajoukkueisiin. Kyvykkäimmät valitaan leiritysten kautta aluejoukkueiden SM-turnauksiin maajoukkuevalmentajien katsastettaviksi. He näkevät siten kerralla sata lahjakkainta tyttöä ja samaten sata lahjakkainta poikaa.

─ Aiemmin kykyjä piti etsiä seurakohtaisesti, Helenius sanoo. 

Valmennus ei mene koskaan hukkaan

Alueleirien lisäksi Lentopalloliitto ja urheiluopistot asiantuntijaverkostoineen järjestävät 7.-9.-luokkalaisille tavoitteellisesti urheiluun suuntautuneille nuorille yläkoululeiritystä, johon heitä kannustetaan osallistumaan. Valtakunnallinen yläkoululeiritys on osa Suomen Olympiakomitean urheiluakatemiaohjelmaa. Leirityksessä yhdistetään tavoitteellinen koulunkäynti ja päivittäinen urheilu. Myös psyykkinen valmennus ja elämäntaitojen hallinnan opettelu kuuluvat leiriohjelmaan.

─ Liiton tarkoitus on saada lapset ja nuoret kiinnittymään lajiin, jatkaa Helenius ja tähdentää valmennuksen tärkeyttä ja ammattimaisuutta.

Tilaisuudessa ojennettiinkin PuMan valmentajakoulutettava Antti Lehtiselle todistus hänen saavutettuaan 1-tason valmentajan pätevyyden. Koulutus on suunnattu 9-12-vuotiaiden lasten ja nuorten ohjaajille ja valmentajille.

─Mikään valmennus ei mene hukkaan myöhempääkään elämää ajatellen, vaikkei nuoresta urheilijaa tulisikaan tai jos hän ei maajoukkueisiin pääsisikään. Joukkueeseen voi aina yrittää uudelleen. Pitää vain muistaa tehdä kovasti työtä, jotta kehittyy tarvittavalle tasolle. Ei pidä olla pakkomielteinen, vaan tavoitteellinen. Oikeanlainen syöminen ja riittävä lepo ovat tärkeitä asioita oikeanlaisen harjoittelun ohella, Helenius painottaa.

Tavoitteena harjoittelun yhtenäistäminen valtakunnallisesti

Yhden B-tytön ja yhden D-pojan äiti Ann-Mari Henell odotti saavansa tilaisuudesta tietoa siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, jos lasten lentopalloharrastus kestää ja etenee vakavampaan suuntaan.

─ Tyttö on pelannut hieman kauemmin. mutta poika aloitti vasta. Hänellä on ensimmäinen turnaus takana ja kolme voittoakin tuli, Henell ylpeänä kertoo.

─ Luento kyllä vahvisti positiivista mielikuvaani lentopallotoiminnasta. Kaiken takana on järjestelmällinen suunnittelu ja tie on avoin pelaajille. Siitä pidän.

Auditoriotilaisuuden jälkeen aluevalmentaja Helenius veti vielä junioreille tehotreenit. Lämmittelyhölkällä aloitettiin ja sitten siirryttiin hippaleikin ja venyttelyiden kautta perustekniikkaharjoitteluun. Läpi käytiin niin sormilyönnit, hihalyönnit kuin iskutkin ynnä muuta tekniikkaa. Välillä pidettiin juomataukoja ja istuttiin risti- eli intiaani-istunnassa, jonka tarkoitus oli saada mieli rauhoittumaan tiimellyksen keskellä.

─ Pyrimme yhtenäistämään harjoittelua, valmennusta ja pelitapaa niin, että se olisi sama koko maan seuroissa. Esimerkiksi syötön vastaanoton halutaan olevan hihalyönti ja torjunta-askeleiden sivuttaisia. Kun perusasiat ovat hallussa kaikilla pelaajilla samalla lailla, niitä ei enää tarvitse alkaa korjailla, kun uusi pelaaja tulee maajoukkueeseen, kertoo aluepäällikkö Teemu Niemelä.

Pelaamaan, pelaamaan!

PuMan D-tytöt sanovat yhdestä suusta, että ”paljon kivempaa on pelata hallissa, kuin istua luennolla.” Kyllä heille luennostakin oli jotakin jäänyt mieleen, kuten ”jotkut maajoukkuejutut ja leirijutut myös.”

Atos D-pojista sanoo, että luennosta ei jäänyt oikein mitään mieleen. Oli ollut vain tylsää. Pelaaminen taas kiinnosti enemmän.

─ Hauskaa oli, kun pystyi pelaamaan muiden kanssa ja että pystyi harjoittelemaan etenkin hiha- ja sormilyöntejä. Tuntuu, että vaikka ne olivat mulla ok, niin nyt ne on vielä parempia. Tuli lisää oppia, osaan paremmin nyt, hän innostuneena kertoo.

Treenit kestivät iltamyöhään, mutta tiukkaa ei tehnyt.

─ Omat treenit on tiukempia, ei näissä mitään. Meidän valmentaja Virginie vetää paljon kovemmat treenit!, Atos sanoo.

Lopuksi aluevalmentaja Helenius vielä halusi kiittää ja ohjeistaa osallistujia.

─ Pelaaja ei ole koskaan valmis. Aina on kehitettävää. Kotonakin voi harjoitella pallon kanssa vaikka seinää vasten itsekseen. Hyvä pelaaja on myös rauhallinen, sekin on taito. Silloin on helpompi hallita omaa tekemistä, kun osaa kentällä ennakoida ja näkee hyvin, miten pelataan.

Heleniuksen mielestä oli mukava vetää treenit, vaikka joukko oli suurimpia, mitä hänellä on ollut.

─ Keskittyminen oli hyvää, tekeminen reipasta ja rohkeaa. Erittäin kiva mieli minulle jäi. Kiitos kaikille!

Niin, eikä alun pieni jännityskään vaivannut enää ketään. ▪

 

Teksti ja kuvat: Aki Korhonen