Liikkarissa liikuntataidot kehittyvät – ”Kunto on kova”

2.11.2018





Lasten liikkari -ryhmässä liikutaan leikin varjolla kerran viikossa. Sen tarkoitus on tutustuttaa 4-5-vuotiaita G-junioreita liikuntaan ja lentopallon alkeisiin.

PuMan 4-5-vuotiaiden G-junioreiden liikkari on tarkoitettu tutustumisryhmäksi, jossa lapset ottavat tuntumaa palloon ja liikkumiseen. Harjoittelua on kerran viikossa keskiviikkoisin.

Toiminnan painopiste on hauskoissa leikeissä ja pallon kanssa touhuamisessa, mutta tarkoitus on kuitenkin luoda alustavasti pohjaa lentopallon lajitaitoihin. Heitellään, hypellään ja pallotellaan. Menoa ei näyttänyt vaikeuttavan edes se, että yhdellä tenavista olivat kengät sujahtaneet vääriin jalkoihin.

Ryhmän päävastuuohjaajana toimii 18-vuotias Sini Taatila. Hän itse pelaa PuMan A-junioreissa.

– Ryhmähän on tarkoitettu 4-5-vuotiaille, mutta on meillä yksi kolmevuotias alaikäinenkin mukana. Pääsääntöisesti vedän tätä ryhmää, mutta joskus olen ollut myös sijaistamassa 6-8-vuotiaiden ryhmää.

– Olin aiemmin toisaalla apuvalmentajana, mutta kun minulle tarjottiin tämän joukkueen pääohjaajan paikkaa, otin vastuuta mielelläni. Olenhan aina tykännyt lentopallosta ja lapsista. On mukavaa, kun tässä yhdistyvät molemmat kiinnostuksen kohteet.

Ilmeisen tyytyväinen Taatila pestiinsä on ollut.

– Aina on ollut kivaa olla mukana. Kertaakaan ei ole tarvinnut huonolla fiiliksellä kotiin lähteä. Varsinkin kun näkee, miten nopeasti lapset kehittyvät. Alkukausi on yleensä hapuilua, mutta loppukaudesta lapset ovat jo paljon parempia ja taidot ovat lisääntyneet.

Tällä kertaa Taatilan apuna on Meidän valkku -hankkeen koordinaattori, valmentaja Ari Paloniemi, joka kiertää hankkeen puitteissa tukemassa ja opastamassa PuMan eri juniorijoukkueiden valmentajia.

– Onhan se hyvä, että Ari tulee vetämään harkat, tuomaan vinkkejä ja auttamaan. Oppii samalla itsekin, sanoo Sini Taatila.

 

Vanhemmat harrastuksen moottoreina

Jarmo Hakulisen poika on touhussa mukana.

– Olen itse pelaillut eri joukkueissa muun muassa aluesarjatasolla parisenkymmentä vuotta ja ollut valmentajanakin. Minusta on hyvä, että lapsilla on jotakin liikuntaa. Tultiin pojan kanssa testaamaan, miltä tämä liikkuminen tuntuu. Jos kiinnostusta löytyy, varmaan jatketaankin.

Timo Hietaranta kertoo varsin samantyylisestä kuviosta heidän perheessään.

– Olen myös pelaillut lentopalloa 30 vuotta ja pelaan vieläkin. Nyt syksyllä aloimme tyttäreni kanssa käydä täällä. Katsotaan riittääkö hänellä innostus. Vanhemmat tyttäretkin kävivät treenailemassa, mutta heillä lentis ei jäänyt harrastukseksi. Nuorimmalla oli alkuun vähän arkuutta, mutta nyt on jo rohkeampaa ja pallonkäsittelytaito kohenee kerta kerralta.

Eikä paljon poikkea Anna Siikasen ja hänen tyttärensä yhteinen tarina lentopalloharrastuksen saralla.

– Minä häntä tänne yllytin, Anna-äiti kertoo.

– Jo ala-asteella pelasin lentistä ja myöhemmin aina kakkossarjatasolle asti. Katsotaan nyt, mihin into tytöllä riittää. Välillä on vähän käynnistymisvaikeuksia tarhapäivien jälkeen ja kärsivällisyyskin koetuksella, kun heti pitäisi osata kaikki ja aina ei tietenkään heti onnistu. Jännitys tytöllä kuitenkin on selvästi lieventynyt.

Jokainen vanhempi oli sitä mieltä, että harjoitteet ovat olleet monipuolisia – ja on hyvä, että lapsia liikutetaan. Olkoon se sitten lentopallo tai jokin muu laji.

Ohjailua lentopallon pariin on selvästi tehty vanhempien omien taustojen vuoksi, mutta tuskin pakottamalla. PuMan ryhmiin ovat kaikki lapset tervetulleita, oli vanhemmilla lajituntemusta tai ei.

Paikalla olleet lapset vakuuttivat kuin yhdestä suusta, että kivaa on ollut. Kaikkein kivointa oli tällä kertaa hippaleikki. Kumpikin valmentaja, sekä oma että vieraileva, olivat heidän mielestään yhtä mukavia ja jokainen tenava on tulossa seuraaviinkin harjoituksiin, vaikka kunto on kuulemma kova nyt jo. •

 

Teksti ja kuvat: Aki Korhonen